Tavallisten Miesten Kerhon "Jumalainen" Puhe Naiselle



Pidetty Eteläsuomalaisen osakunnan 99. vuosijuhlassa Vanhalla ylioppilastalolla 10.10.2004.

Kirjoittanut maist. Arto Aniluoto

Henkilöt:
Tavallinen Mies (T) TM Arto Aniluoto
TM:n omantunnon Enkeli (E) TM Jarmo Mäkelä
TM:n omantunnon Pirulainen (P) TM Juhani Laine

T: Arvoisa inspectrix Heljä ja osakunnan kunniajäsenten vaimot, paras emäntä Mari, kära kvinnor ja etenkin rakkaat ylioppilasneidot!

T: Opiskelumme vaelluksen keskitiessä
ma harhaelin synkissä osakuntabileissä
opintoputkesta oikeasta poikenneena

T: Siellä minä Sinut kerran näin ja kuulin tyttömäisen hihityksesi
olit osa porukkaa, mutta erotuit joukosta kuin veri erottuu lumesta
sitten täysin yllättäen hymyilit minulle ja katsoit suoraan silmiini
enkä ollut siihen ollenkaan varautunut
vaan täysin yllätettynä haukoin henkeäni kuin kuivalle maalle viskattu kala
yritin hymyillä takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut
vaikka pesäpallomailallakin olisit lyönyt minuun pienemmän kolhun

T: Sittemmin olen Sinut monasti nähnyt
ja viettänyt seurassasi antoisia hetkiä
osakunnan kerhoissa, keittiössä ja apteekissa
pöytäjuhlissa ja yliopistollakin
olet välillä niin lämmin ja ymmärtäväinen, hehkuva daamini
mutta välillä kylmän laskelmoiva ja kauniin viileä lumikuningatar
eikä Sinua ja sitä mitä haluat voi miehen järjellä ymmärtää
olet vaikeampi kuin yksikään yliopistollinen laskuharjoitus
päätähuimaavampi kuin tieteen jättiläisten mullistavimmat teoriat
mutta pelkään heti reputtavani, jos uskaltaudun tenttiisi
kunpa tietäisin, mitä miehen Sinun kanssasi lopulta pitäisi tehdä
kukapa minua voisi Sinua tulkitsemaan neuvoa?

[TM:n oikealle puolelle ilmestyy (tulee sisään teatraalisesti) omantunnon Pirulainen]

P: Iske kiinni! Merkit ovat selvät. Hän pitää sinusta ja tahtoo kanssasi toimintaa, jos kerran hymyilee ja keimailee sinulle kuin kukka mehiläiselle! Kun Hän kumartuu puoleesi tuossa avoimessa vuosijuhlamekossaan, eikö katseesi haluakin lähteä kielletylle tutkimusmatkalle Hänen vartalolleen? Etkö haluaisikin tanssin verukkeella ottaa Hänestä lähituntumaa ja viedä? Joten anna mennä ja ime hunajaa sydämesi kyllyydestä! Kerran sinä vain nuori olet! Skömben viitta odottaa jo seuraavan kulman takana.

[TM:n vasemmalle puolelle ilmestyy (tulee sisään teatraalisesti) omantunnon Enkeli]

E: Hetkinen, seis! Kuinka voisitkaan esineellistää Häntä tuolla tavoin? Et voi olla niin suora ja toimia kunniattomasti, se olisi tyylitöntä ja röyhkeää. Kyllä Hän on kaunis kukka kämmenellä, mutta sellainen, jota on pidettävä todella hellästi. Hän on haaveilija ja romantikko. Näethän sen itsekin, kun Hän tulee luoksesi selittämään jotain aivan turhanpäiväistä juttua, koskettelee hiuksiaan ja purjehtii näkökentässäsi päämäärättömästi vain ollakseen hetken lähelläsi, elääkseen pieniä tulevaisuuteen vihjaavia romanttisia hetkiä. Kiiruhda hitaasti, sillä Hän haluaa oppia tuntemaan sinut kunnolla ensin ja nähdä, että todella arvostat Häntä naisena ja ihmisenä.

P: No tuota jos jäät odottamaan, niin kyllä Hänet joku apteekin vanha kantapeikko nenäsi edestä vie jo seuraavissa bileissä. Katso nyt, kuinka tiskillä jo tanssitaan ja pussaillaan!

T: Vaikken osaisi Sinua oikein lähestyä, tahtoisin olla kanssasi, koska jo pelkkä läsnäolosi saa minut huumaantumaan. Kauneutesi monenlaiset puolet innoittavat mielikuvitustani aina Sinut nähdessäni. Saat minut tuntemaan, että olen elossa, enkä pelkästään olemassa. Kuinka monta kertaa jättäydyinkään pois luennoltani, jopa viimeisestä bussistani vain, jotta saisin ihailla Sinua osakunnalla vielä hetkenkin pidempään. Millainen muusa, innoituksen ja kiihotuksen lähde Sinä oletkaan!

E: Katso kuinka hoikka ja linjakas Hän on! Notkea ja kiinteä kuin nuori gaselli, joka kurottelee osakunnan kaappien ylähyllyille nuo kauriinsilmänsä säteillen! Kuinka aatelisen jalo ja ryhdikäs, kuinka sporttinen tuossa urheiluasussaan, kuinka energinen ja terve! Tunnetko tuon ihanan puhtaan ja miellyttävän tuoksun, kun hän on lähelläsi? Kuinka samettinen Hänen ihonsa onkaan. Hän on hyvyyden, nuoruuden ja viattomuuden ylistys!

P: Pah! Mitä riukuja ja tietämättömiä pikkutyttöjä? Katso mitkä kurvit! Mikä runsas maku ja kokemuksen voima! Persoonallinen nainen isolla N:llä, jolta saisit elämääsi vahvoja värejä ja joka saisi sinutkin joskus syttymään kunnon roihuun. Hän ei ole mikään kauris vaan pikemminkin myrkyllinen käärme, joka vaanii ja puree sinua, mutta kuinka ihanalta se tuntuukaan! Hän kietoutuu ympärillesi ja pitää sinut tiukasti otteessaan. Voit päihtyä, tulla riippuvaiseksi hänen myrkystään ja jäädä koukkuun, mutta mitä siitä, sillä ilman häntä elämäsi mausta puuttuu suola ja pippuri tyystin!

T: Vaikka olisitkin käärme ja kielesi terävä, haluaisin silti silittää sileää, kaareilevaa pintaasi ja antautua purtavaksesi. Tahtoisin olla tunteissani Sinua kohtaan vilpitön, avoin ja suora. Mutta hyväksyisitkö minut kaikkine virheineni ja heikkouksineni sellaisena kuin olen? Pelkään että haavoittaisit paljastettua sydäntäni, käyttäisit rehellisyyttäni minua vastaan ja leikkisit tunteillani julmasti. Sellaisestakin kiemurtelusta Sinut nimittäin tunnetaan.

E: Ei tietenkään! Katso kuinka vilpitön, suloinen ja herttainen hän on! Eikö Hän olekin niin puhdas ja viaton, että pelkkä Hänen kanssaan samassa huoneessa oleminen riittäisi ravinnoksesi? Naiselle pitää olla kiltti ja uskollinen, mutta vastineeksi saat Häneltä hellää huolenpitoa, kumppanuutta ja jopa pyyteetöntä rakkautta. Hän on hehkuva todiste taivaallisten olentojen olemassaolosta: kirkas vaalea Enkeli, joka valaisee koko osakuntahuoneen astuessaan sisään!

P: Pikemminkin Hän on Musta Enkeli, joka ottaa kenet haluaa ja jonka viehätysvoimaa et sinä tai kukaan muukaan Tavallinen Mies voi paeta. Tummat ja punatukkaiset ovat tulisempia! Valtiattaria, joiden pienimpiinkin naisellisiin oikkuihin mukaudut ja nöyryytät itseäsi saadaksesi edes hetken lämpöä heidän tulestaan, vaikka se lopulta polttaisikin sinut karrelle. Ja sitä vastaan voit suojautua vain käyttäytymällä itse kuin Sika ja tulemalla siksi Rentuksi, johon naiset aina rakastuvat. Koska Hän joka tapauksessa miehiä sioiksi nimittelee, niin etsi saman tien sisäinen röhkijäsi ja ala rypeä! Mitä idioottimaisemmin toimit ja mokaat, sitä enemmän hän Sinuun rakastuu ja antaa kaiken Rentulleen anteeksi.

T: Kenties, mutten tarkoita tai toivo Sinulle mitään pahaa. Haluaisin vain olla onnellinen ja oppia jakamaan elämäni kanssasi. Se on usein ollut vaikeaa vilpittömimmistäkin yrityksistäni huolimatta. Ja vaikka vielä oppisimmekin ihailemaan ja kunnioittamaan toinen toisiamme sellaisina kuin olemme, millaista päivittäinen elämä ja arki yhdessä kanssasi sitten olisikaan?

E: Hän pitäisi sinusta huolta, silittäisi maailman potkiessa sinua päähän, seisoisi rinnallasi ankarimmassakin myrskytuulessa ja suojelisi kaikelta pahalta. Pitäisi keittiönsä antimilla tien sydämeesi jatkuvasti avoimena, kuuntelisi huoliasi ja ymmärtäisi sinua kuten ei kukaan muu tässä maailmassa ymmärrä. Hän taluttaisi sinut kotiin alas osakuntatalon portaita oltuasi apteekissa liian pitkään, jolloin et enää ymmärtänyt omaa parastasi.

P: Höpönpöpön. Hän pakottaisi Sinut apteekista kotiin jo ennen kuin tahtoisit lähteä, nalkuttaisi juomisestasi ja siitä, kuinka et yleensäkään ehtisi olla tarpeeksi hänen kanssaan tai muistaisi "välittää" riittävästi. Kuinka et jostain käsittämättömästä syystä veisi häntä tapaamaan vanhempiasi riittävän usein tai tahtoisi tavata hänen isotätiään viikoittain. Ja lopulta hän käskisi, kuinka sinun tulee pukeutua sekä mitä ja milloin saat harrastaa.

E: Mutta miten oiva vaimo ja äiti hänestä vielä joskus tulisikaan? Etkö haluaisikin nähdä lapsissanne hänen herttaiset piirteensä ja lempeän luonteensa? Ihmetellä hänen kanssaan maailman menoa vuodesta toiseen ja ikääntyä arvokkaasti, osallistua harmaina vanhuksina vielä ESO:n 150-vuotisjuhlaankin yhdessä?

T: Kyllä, haluaisin viettää kanssasi niin monenlaisia arjen ja juhlan hetkiä lukea yhdessä tenttiin, kommentoida käsittämättömiä proseminaaripapereitasi vajota kanssasi suuteloon parvekkeella kesäöisen Mannerheimintien yllä potea krapulapäivää Sörkan savuisessa turkkilaisessa kebabpaikassa kävellä Uudenmaan metsissä ja saunoa lapsuuteni maaseudun mökkimaisemassa koota kanssasi humanistin arvoisia kirjahyllyjä, vaikka kirjoja olisikin aina liikaa

P: Lopeta siirappinen haaveilusi! Etkö näe, millaisen pirttihirmun siemen hänessä kytee? Katso miten taitavasti hän käsittelee tuota kaulinta. Mistä tiedät ettei ole armeijaa käynyt? Hän laittaisi sinut kuriin hellan ja tossun väliin. Siinä olisit sitten sinäkin, entinen kova kundi, joka tanssi aina apteekin tiskillä tyttöjen kanssa sylikkäin ja otti apteekkarilta haukea aina kun tarjottiin.

E: Kuinka voisitkaan ajatella Hänestä noin rumasti? Jos Hän toisikin elämääsi hieman järjestelmällisyyttä ja säännöllisyyttä, niin eikö se lopulta olisikin vain omaksi parhaaksesi? Puhumattakaan maksasi ja vuorokausirytmisi parhaasta?

P: [E:lle vihaisesti] Mitä sinäkään tekopyhä hippi mistään tiedät? Jonkun pitäisi pistää sinua oikein kunnolla, niin että tuntuu! [P tökkää E:tä hiilihangollaan (vast.) takapuoleen (vast.), jolloin E:n ja P:n riitely yltyy fyysiseksi tappeluksi, joka samalla poistaa heidät teatraalisesti näyttämöltä. Tällöin T jää yksin omiin ajatuksiinsa.]

T: Voi olla että joudun kanssasi helvetin tuliin kärsimään
voi olla että saan viettää taivaallisia hetkiä kanssasi
minä haluan Sinua ja vihaan Sinua samanaikaisesti
myös pienet vikasi ja heikkoutesi saavat minut pitämään Sinusta yhä enemmän
ilman niitä et olisi niin inhimillinen, persoonallinen ja rakastettava
joten älä muutu, koskaan ikinä, vaan ole tuollainen oma itsesi nyt ja aina
ja jos oppisin Sinua joskus täysin ymmärtämään
siitä pitäisi myöntää rakkauden Nobel-palkinto
silti olen aina halunnut kanssasi tutkijaksi, tavoittelemaan itse Kuuta taivaalta
koska suhde koettelee inhimillisistä ominaisuuksistamme jaloimpia
aivan kuten Sinun älysi ja ajatuksesi innoittavat minua
vain Sinut minä tahtoisin muusakseni ja kumppanikseni

T: Ja jos sanoisin nyt että rakastan Sinua
varmaan ajattelisit jonkin olevan pielessä
mutta vaikkei meistä koskaan tulisi mitään
olen kiitollinen niistä lukuisista pienistä hetkistä
joita sain kanssasi opiskelijaelämäni aikana viettää
ilman noita ihania kokemuksiani Sinusta
elämäni olisi ollut todella paljon köyhempää
tuskin oikeastaan edes elämisen arvoista
ja siksi minä rakastan Sinua.


Takaisin