Tervetuliaissanat ESO:n 104-vuotisjuhlassa


Pidetty Eteläsuomalaisen osakunnan 104-vuotisjuhlassa (Vanha Ylioppilastalo 10.10.2009).


Herra Inspehtori, Arvoisat Kunniajäsenet, Rouva senioriyhdistyksen Esimies, Hyvä vuosijuhlapuhuja, Kallid sõbrad Eesti maalt, Käraste vänner från Sverige och Nylands Nation, Beste Liebe Deutsche gäste, hyvät kutsuvieraat, rakkaat osakuntalaiset!

Tänään Aleksis Kiven Syntymän 175-vuotisjuhlapäivänä tervehdin teitä Kivellisesti. Myös osakuntaamme Kiven symboliikka sopii hyvin: Vierivä Kivi ei sammaloidu, ja samanlainen on myös osakuntamme: toimintaa ja tapahtumia on tänä vuonna aivan valtavasti, ja kaikki asiat toimivat silti kuten niiden pitääkin. Tästä kiitos kuuluu kaikille aktiivisille osakunnan virkailijoille ja jäsenille. Toisaalta olemme eläneet myös tilallisten ja ylioppilaspoliittisten haasteiden keskellä ja olemme harkinneet paljon toimintaamme ja julkikuvaamme näiden pohjalta uudestaan. Myös jännittäviin ensi kuun ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin ESO käy vahvempana kuin koskaan: meillä on 74 ehdokasta, mikä on kaikkien aikojen ennätysmäärä. Vahva Kivi ei murru, mutta sitä on ajoittain syytä hieman veistää aina nykyajan vaatimuksiin paremmin sopivaksi. Saamme olla onnellisia, että meillä ainakin toistaiseksi on riittänyt, mistä veistää.

Viimeisen puolen vuoden aikana osakunnassa on puhuttu paljon yhteisistä toimintatavoista ja siitä, miksi ylipäänsä teemme asioita ESO:ssa niin kuin teemme. Osaltaan tätä selittää viime kevään suuri sääntöjen ja ohjesääntöjen uudistusprosessi. Olen kuitenkin ollut havaitsevinani muitakin muutoksen "hiljaisia signaaleja" kytemässä arkipäiväisen osakuntatoiminnan pinnan alla. Tämä on tietysti osittain aivan normaalia reaktiota siihen, että aina uusi sukupolvi saapuu opettelemaan akateemisia perinteitämme ja vasta vähitellen alkaa työstää ja sisäistää niiden merkitystä osana omaa identiteettiään. Opiskeluaikana kasvetaan henkiseen akateemisuuteen samalla kun kasvetaan ihmisenä muutenkin, ja tämän kehityksen tukeminen on uudenkin yliopistolain mukaan yliopistolle ja sen osana osakuntalaitokselle kuuluva lakisääteinen ja äärimmäisen keskeinen tehtävä. Sub hoc tecto cives academici excoluntur. Äskettäin olen kuitenkin useissa keskusteluissa kohdannut vanhempia osakuntalaisia, jotka ovat suorastaan turhautuneet siihen, että heidän mielestään joitakin ESO:n perinteisiä tai "ainoita oikeita" tapoja tehdä asioita on viime vuosina ja aikoina myös kyseenalaistettu, muutettu tai ollaan nyt muuttamassa liikaa. Toisaalta monet nuoremmat osakuntalaiset ovat puolestaan turhautuneet siihen, että heidän mielestään osakunnassa tehdään monia asioita vanhanaikaisesti tai tavoilla, jotka eivät enää ole ihan tästä ajasta. Ja kuten yleensäkin, totuus ja parhaat toimintatavat löytynevät sieltä kultaiselta keskitieltä näiden välistä.

Savolaisen Osakunnan satavuotishistoriateoksen kirjoittaja Jouko Kokkonen päättää vuosisadan kattavan osakuntahistorian analyysinsa toteamukseen, että "osakunta voi parhaiten pienessä muutoksessa". Itse uskon samaan: meidän on oltava entistä paremmin tietoisia historiastamme ja perinteistämme sekä niistä syvistä merkityskerrostumista, joita ne edustavat. Samalla meidän on kuitenkin jatkuvasti uskallettava kyseenalaistaa ja tehdä pieniä muutoksia ja uudistuksia, jotta emme jää perinteidemme vangiksi toteuttamaan niiden muotoja vailla elävää henkeä. Vain tällä tavoin osakuntalaisuuden ydin säilyy vahvana ja elinvoimaisena sukupolvesta toiseen. Kiveä on siis määrätietoisesti myös ajoittain pyöriteltävä aina uuteen asentoon.

Jag är ytterst glad att idag har vi representanter från alla våra svenka vännationer, det vill säga Stockholms Nation och Värmlands Nation i Uppsala och Malmö Nation i Lund. Det är remarkabel att våra gamla vänskap har både levat och även fått helt nya verksamhetsformer under de senaste åren! Jag hoppas att i framtiden vi ska besöka varandra med även större delegationer.

Kuluval aastal on ESO ja Eesti sõprusseltside vaheline ühendus olnud haruldaselt tihe. Mõlemad on käinud üksteisel külas tavalpärasest suurema seltskonnaga. Loodan et praegusele Aleksis Kivi juubeli-aastale järgneb teinegi juubeli-aasta. Nimelt järgmisel aastal tähistatakse ESO ja Põhjala ja ENÜS:i sõprussuhete sõlmimise kaheksa kümnendat aastapäeva!

Heute Abend haben wir auch seltene Gäste aus dem AStA der Universität Mainz. Ich bin äusserst froh darüber, dass Sie mit einer mehrköpfigen Delegation über die grosse Distanz uns zu besuchen gekommen sind! Dies ist ein hervorragendes Beispiel für den erzieherischen Einfluss der Studentenschaften auf die neuen Generationen: viele von uns haben unsere ersten internationalen Kontakte über Studentenorganisationen geknüpft, in dem wir uns als Vertreter zu Feiern unserer Freundschaftsverbände ins Ausland gewagt haben. Bei diesen Besuchen lernt man immer vieles Neue dazu und kommt auch immer in Kontakt mit der mir persönlich sehr lieben europäischen Denkart.

Hyvät kuulijat, viimeiseksi haluan innostaa ja kannustaa kaikkia läsnäolevia osakunnan fukseja: Te olette osakunnan ja kansakunnankin toivo, kuten Kiveen tämän talon seinään hakattu teksti Spei Svae Patria Dedit kertoo. Teistä riippuu osakunnan tulevaisuus ja sen suunta, joten ottakaa tämä arkkitehdin tehtävä rohkeasti vastaan ja tehkää ESO:sta itsenne näköinen osakunta: vanhaa muistellen, tässä päivässä eläen ja paremmasta huomisesta unelmoiden! Osakunnan perinteet ovat kuin Kivi; melko pysyviä ja muuttumattomia, mutta te fuksit olette kuin virtaava vesi, joka hioo tuon meille kaikille tutun, yhden ja saman Kiven hitaasti aina hieman uuteen muotoon.

Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi juhlimaan 104-vuotiasta Eteläsuomalaista osakuntaa tänään 175-vuotiaan Aleksis Kiven kirjoittaman Lintukoto-runon säkein:

Yhtyvät he atrialle, uljaat pojat,
Kaunokaiset, vilkaskatsantoset immet;
Ilosesti atrioitaan, kertoellaan
Tarinoita kauka-maista, ihmetellen,
Pöydän ääres, hohisevan metsän suojas,
Oksil tuhansien lintuin laulaessa.

Taasen käsi kädessä he käyskeleevät,
Uneksuen lehtimetsän hämärässä,
Taasen, kuni länsituulen liehaukset,
Vihannolla niitulla he karkeleevat,
Lyöden iloleikkii, helotellen laulaa;
Tahi, kyllästyiskö mieli leikkilöihin,
käyvät purjehtimaan sini-lainehille.

Kiitos.


Takaisin