Puhe Uudelle ylioppilastalolle sen 100-vuotisjuhlissa


Pidetty yhdessä Sara Miettusen kanssa seitsemään kertaan seitsemälle eri yleisölle eri kerroksissa Uuden ylioppilastalon 100-vuotisjuhlissa 27.11.2010.


Henkilöt: Mies (M) & Nainen (N).

M: Voi, miten täällä onkaan eletty?

N: Voi miten täällä vielä eletäänkään!

M: Mitä kaikkea nämä seinät voisivatkaan meille kertoa, jos ne osaisivat puhua kaikesta siitä, mitä ovat vuosien saatossa nähneet...

N: Iloisia tarinoita ylioppilaselämästä! Nuorista, jotka voimansa tunnossa halusivat muuttaa maailman ihanteidensa mukaiseksi, juhlia ylioppilasriemuaan ja pakahtua vatsanpohjassa kuplivasta, vilpittömästä rakkaudesta!

M: Hah! Pikemminkin pikkuvanhoista pukutyypeistä, jotka oppivat täällä diilaamaan ja kähmimään, itsensä hauella sammuksiin juovista nörteistä sekä vanhoista likaisista sedistä ja tädeistä, joilla joskus harvoin käy flaksi juopuneiden fuksien kanssa, mutta useinmiten ei.

N: Niin, etenkään niillä sedillä! Mutta samalla, kuinka hienostuneita juhlia täällä onkaan järjestetty! Niissä on opittu sivistyneet pöytätavat, pukeuduttu tyylikkäästi, nähty korkeakulttuurista ohjelmaa. Kuinka isänmaallisuuden henki aikanaan kiteytyi juuri osakuntatalossa, kuinka täällä etsittiin, löydettiin ja kehitettiin kansallista identiteettiämme!

M: No eivät ne kaikki juhlat nyt aina niin hienostuneitakaan tainneet olla. Hätäpoistumistiet olivat usein tukossa ja juhlijat leiriytyneet rappukäytävään, tai sitten ne ravasivat talon ympäri ilman rihman kiertämää. Onneksi HYY:llä on nykyään sentään tallentava kameravalvonta! Ja kuinka monessa vastauksessa järjestöille lähetettyihin selvityspyyntöihin lukikaan, että "siivoamisen koordinointi epäonnistui" tai kuinka monena maanantaina järjestösihteeri saikaan lukea sähköpostia tyyliin "olemme tapahtuneesta syvästi pahoillamme! Tämä ei tule toistumaan... tai siis ainakaan ennen seuraavia sitsejämme kahden viikon päästä". Tämä talo on rappion monumentti, dekadenssin tyyssija!

N: Päin vastoin! Uusi ylioppilastalo on kaunis! Armas Lindgrenistä viis, mutta talossa näkyy Wivin kädenjälki, tuo lempeä ja esteettinen, naisellinen kosketus! Katso näitä saleja, jugend-tyylisiä kipsikoristeita ja valaisimia, huimaavia näköaloja Mannerheimintielle, käytössä hioutuvaa parkettia jalkojemme alla, taidetta kaunistamassa seiniä! Entäpä nuo kivihahmot talon fasadissa, jotka majesteetillisen ylväinä lakkaamatta valvovat Ylioppilasaukion elämää?

M: Katsonhan minä, ja minusta tämä talo pikemmikin mätänee! Maali rapisee, kipsikoristeet on telottu lommoille, putkiremonttia ei ole tehty sataan vuoteen! Sataan vuoteen! Puiset ulko-ovet eivät oikeasti edes ole puuta, ne on vain maalattu puun näköisiksi. Ja näiden monien vuosieni aikana olen nähnyt A-rapussa viittä eri ihmisen eritettä, mutta niistä sitä kiinteää onneksi vain ruotsinkielisten juristien juhlien jälkeen. He ansaitsevat jokaisen porttikieltonsa täysimääräisenä!

N: Mokoma talonmies! Mitäpä noista, iloinen elämä kuluttaa minkä tahansa paikan puitteita sadassa vuodessa. Miksi et näe rapistumisen romantiikkaa? Katso vaikka A-rapun portaikon ulkoreunaa, miten syväksi ja kauniisti se on kulunut innokkaiden askelten alla!

M: No pitääkö sitä nyt mennä laskemaan pulkalla sisätiloissa! Ei mikään ihme. Pikemminkin ihme on se, ettei kukaan ole vielä päässyt touhussa hengestään! Tai opiskelijatoiminta parvekesoihtuineen onnistunut polttamaan jo toistakin ylioppilastaloa. Vastuutonta piittaamattomuutta historiallisista tiloista! Tämä talo on museoviraston suojeluksessa!

N: Höpö höpö, ei opiskelijoiden kotitalo voi olla museo! Täällä eletään! Porraskäytävään pitää saada hissi ja esteellisen HYY:n keskustoimistonkin voisi siirtää muualle, niin saataisiin talo esteettömäksi ja yhä laajempien ylioppilastulvien käyttöön! Alas norsunluutorneista, vesiliukumäkiä unohtamatta!

M: Hmmm. Taidat olla oikeassa. Tämä talo on meillä vain lainassa tulevilta opiskelijasukupolvilta! On varmasti hyvä, että vanhasta Osakuntatalosta tuli reaalisestikin muidenkin ylioppilaiden talo monipuolisine kerhotiloineen ja klustereineen. Ja kuinka ihmeellisiä ja mieleenpainuvia tiloja meillä täällä onkaan?

N: Niinpä. Monet kerrat tanssin ESO:n apteekin tiskillä kaikkea muuta kuin siveästi! HYY:n keskustoimistossa siivoojaparat joutuivat moppaamaan lattiaa X-asentoon sammuneen hallituksen puheenjohtajan ympäriltä! Alasaunalta hävisi naisten alusvaatteita, jotka myöhemmin löytyivät Kaivopihan huoltomiesten lakaisukoneista! Limes-kertsin parvisängyssä riemuittiin edustajistovaalien tuloksesta! Ja humanistiklusterissa taas kerran... Nooh, don't ask, don't tell! Ja on täällä vakavastikin toimittu: Kannunvalajien toimistossa Paavo Väyrynen aikoinaan sabotoi kopiokoneen torjuakseen Vanhan valtausta. Uuden ylioppilastalon suojissa syntyivät aikanaan myös ajatukset opiskelijaruokailusta ja ylioppilaiden terveydenhoidosta!

M: Niin se taitaa olla. Täällä minä vietin monet monituiset juhlat, kokoukset ja leffaillat. Täältä herätin monia, jotka yöpyivät valvonnatta, tai yövyin itse, mutten koskaan toki valvonnatta. Enkä polttnut kynttilöitä tai ainakaan pudottanut mitään alas parvekkeilta! Tai ainakaan kukaan ei toivottavasti nähnyt. Täällä mitä myös tein sitä... ja tätä. Täällä ylioppilaspolvien vaihtumisesta riippumatta, toiminnan ydin - juhlinta - pitää aina pintansa aatteiden vaihteluista ja yhteiskunnallisista murroksista huolimatta, täällä edustajistoryhmän poliittiset tavoitteet voivat olla vain "seuraavien juhlien järjestäminen". Täällä olen kokenut suuren osan nuoruuteni hehkeistä hetkistä ja täällä on syntynyt lähtemättömiä muistoja! Ja minä luulen, että tänne minä palaan vielä takaisinkin.

N: Voi miten täällä onkaan eletty!

M: Voi, miten täällä vielä eletäänkään!


Takaisin