Yöpuhe Yliopistolle


Pidetty Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan XII juhlallisen maisteri- ja tohtoripromootion yökulkueessa yliopiston päärakennuksen Senaatintorin puoleiselta parvekkeelta 28.5.2006 klo 02.50.



Honoratissimi auditores!

Menneillä vuosisadoilla promootioissa gratisti oli usein joku vähävarainen maisteri, joka saattoi lunastaa ja ansaita paikkansa suuressa juhlassa huolehtimalla sen käytännön järjestelyistä ahkeruudella ja omistautumisella, mikäli hänellä ei muuten ollut varaa. Näin Sinä, Yliopistomme, olet tehnyt yhteiskunnallista hyvää antamalla oikeuden ääneen joillekin edeltäjistäni jo vuosisatoja ennen modernin hyvinvointivaltion syntyä Suomessa.

Tämä allegoria on ehkä jo aikansa elänyt, mutta sitä voi tarkastella myös tämän promootion perspektiivistä: Minulla itselläni on hyvin vaatimaton perhetausta, sillä olen suomenkielinen, avioliiton ulkopuolella syntynyt yksinhuoltajan lapsi, joka on varttunut nuorukaiseksi pahamaineisessa lähiössä ja ajoittain aineellisen niukkuuden oloissa. Mutta siitä huolimatta, katsokaa minua! Tässä minä nyt kuitenkin olen, sivistyneistöön vuosisataisilla tunnuksilla liitetty, eliitin porvarillisia elämäntapoja jäljittelevä frakkipukuinen herrasmies suoraan 1800-luvulta, valtiomme ja kansainvälisen tiedemaailman johtavien hahmojen kanssa juhliva nuorukainen, joka parhaillaankin pitää puhetta koko Suomen historian kiistatta tärkeimmän yksittäisen aukion yläpuolella itsensä keisari Aleksanteri II:n tuolla takananne seuratessa.

So here I am, and I can boldly quote the man played by James Cagney in the movie White heat, from 1949: Made it, Ma! Top of the world! Although I must note that immediately after saying this, he dies in a horrible explosion of fire while standing on a balcony.

Kysyn itseltäni, ketä tai mitä tahoa saan kiittää tästä kehityksestäni? On totta, että äitini ja läheiseni ovat minua rakastaneet ja opettaneet pienestä pitäen tekemään nöyrästi ja ahkerasti työtä, mutta sitäkin ilmeisemmin vastaus on, että saan kiittää tästä kaikesta yksinomaan Sinua, rakas Alma Mater, Sinä lempeä, hoivaava ja ravitseva äitini, joka omasta kuninkaallisesta ja keisarillisestakin menneisyydestään huolimatta ei ole tuominnut minua syntyperäni vuoksi, vaan on sen sijaan tarjonnut mahdollisuuden ansaita paikan helmassaan omilla teoillani.

Yliopistolain mukaisen tehtäväsi, nuorison kasvattamisen palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa, olet kohdallani myös toteuttanut esimerkillisesti, sillä suuren osan siitä sivistyksestä ja elämänhalusta, jota minulla nyt on, on syntynyt eri tavoin Sinun vaikutuspiirissäsi. Elo kanssasi ei silti aina ole ollut täysin ongelmatonta, koska olet ollut myös vaativa ja minä uppiniskainen: Olen jopa ajoittain kapinoinut Sinua vastaan ja yrittänyt ohjata Sinua haluamaani suuntaan, mutta missään vaiheessa en ole Sinua todella kyseenalaistanut. Lupaankin tehdä jatkossa parhaani sekä isänmaan että ihmiskunnan puolesta. Koen, että olen tästä kaikesta Sinulle mittaamattomasti velkaa, ja kiitoksesi haluan ainakin jollain osalla elämäntyöstäni jatkossakin nöyrällä kiitollisuudella edistää asemaasi sivistyksen majakkana, joka kriittisellä ja totuutta etsivällä valollaan luo yhteiskuntaamme jatkuvasti uudeksi.

Hyvät kuulijat! Me olemme yhdessä tehneet mahtavan promootion, jossa keskiaikaiset traditiot ovat yhdistyneet 2000-luvun sosiaaliseen todellisuuteen. Me promovoidut olemme promootiossa antaneet äänen tiedekunnallemme ja yliopistollemme, ja sitä kautta olemme myös itse samalla saaneet oikeuden ääneen, joka on kantanut paljon meidän omia ääniämme kauemmaksi. Se on kertonut nykypäivän yhteiskunnalle, keitä nuoret ja vanhatkin valtiotieteilijät nykyisin ovat ja mitä he elämältä toivovat.

Jos tässä maailmassa yleensä joku taho on koskaan todella antanut minulle oikeuden ääneen, niin se olet kyllä Sinä, rakas Yliopistoni. Sydämeni täyttää hurmos! Vivat Academia In Aeternam! Kohottakaamme malja ja kolminkertainen eläköönhuuto Helsingin Yliopistolle! Eläköön! Eläköön! Eläköön!


Takaisin